perjantai 6. lokakuuta 2017

Perennalapio tuli postista


Kukkaiselämää-blogin Satu järjesti arpajaiset, ja minä onnellinen voitin Fiskarsin perennalapion.


Hain voiton tänään postista, jossa virkailija ihmetteli
pakettiani, ja ihmetteli vielä enemmän, kun sanoin, että se on arpajaisvoitto. Aviomies oli tyytyväinen ja piti työkalua hyvälaatuisena.

En lähtenyt kokeilemaan lapiota maahan jatkuvan sateen keskellä. Valokuva on otettu verannalla tukitelineenä kärhö, joka viimein on lopettamassa kukkimisen.

Kiitos Satu Kukkaiselämälle ja Mikille arpajaisista ja Fiskarsille Classic-perennalapiosta.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ikonienkelin suojaaminen

 

Pyhä ylienkeli Gabriel. Kuvassa ikoni on aivan öljyinen.

Suojasin tänään ikonini pellavaöljyllä, jota levitin kahteen otteeseen. Huoneessa on aika voimakas haju. Painelin talouspaperilla kuivatakseni ylimääräisen öljyn pois. Keräsin kaikki talouspaperit samaan pussiin, jonka vein pois. Ovat itsesyttyviä.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Daaliat, keltaruusu, prinsessa Diana ja muut




Kärhö Princess Diana kukkii aika myöhään. Tässä kuvassa on se hyvä puoli, että kukkia piirittävät kirvat eivät pääse siinä oikeuksiinsa. Yleensä pesen nämä otukset pois mäntysuopavedellä, mutta nyt alituisten sateiden vuoksi homma jäi tekemättä.


Vihdoin viimein sain kuvan, jossa tumman joriinin värissä on oikea sävy. Sopivan pilvinen päivä auttoi minua. Tavallisia punaisia daalioita olen joutunut tukemaan.


Alakuvassa pilkistelee ruusu, joka kukki ensi kerran toukokuussa äitienpäivänä.  Muuten keltaruusun kasvatus ei ole helppoa. Kasvi piristyi, kun kiskoin kaiken vesiheinän pois sen ympäriltä.




Yllä pallohortensia, joka on viihtynyt, kun lakkasin hoitamasta sitä. Lopuksi alakuvassa jokasyksyinen kuva vanhasta roistosta Goldfingeristä, joka loppuvuodesta korvaa alkukesän onnettoman ulkonäkönsä.



lauantai 29. heinäkuuta 2017

Ruusua, kärhöä, akileijaa - kukkapenkin suloinen sekasorto




Ensi keväänä tai pian syksyllä kukkapenkit on kaivettava auki. Tämänhetkistä tilannetta voi sanoa vain suloiseksi sekasorroksi, mutta pahimmissa paikoissa perennat ja hankalat rikkaruohot alkavat sekaantua.  Yläkuvassa näkyy taustalla vaahtera sekä tie ja pilkottaa naapurin rakennus. Kukkapenkin päässä riippajalava on alkanut kasvattaa lehtiä ja tulee muuttamaan pihan tilannetta.


Sormustinkukat puhkeavat näkyville milloin missäkin. Tarha-alpi kukkii kauan ja pysyy pystyssä, mutta on vallannut itselleen hirmuisesti tilaa jokaisessa multavassa paikassa (ylempi kuva)
Neidonruusu Maidens Blush kukkii hyvin, mutta tavalliset kaarevat tuet eivät riitä sille. On pakko kehitellä jokin uusi tuki (alempi kuva)



Neilikkaruusut ja harmaamalvikki ovat sateista huolimatta pysyneet pystyssä melkein ilman tukea. Jokin ötökkä pureskelee malvikin lehdet joka kesä, mutta ei onneksi välitä kukista.



Kuunliljan riehakasta kukintaa omenapuun alla (yllä)


Vihdoin kuvasin kaupasta ostettuja kukkia, jotka pihalla padassa eivät ole tarvinneet kastelua sateen keskellä.




maanantai 3. heinäkuuta 2017

Villit ja vapaat - illakko, päivänkakkara, tuoksuvatukka



Lilanväriset illakot ovat pompanneet esille eri puolilla pihaa. Pitkät varret ovat pysyneet enimmäkseen pystyssä. Tässä muutama yksilö vartioi rautapataa, johon istutimme kesäkukkia.



Päivänkakkarat ovat tänä kesänä vielä innokkaampia. Niitä on kaikkialla, omenapuiden alla, kukkapenkeissä, tonttia ympäröivissä ojissa ; nämä kukat ovat lähtöisin siemenpussista, jonka sisällön kylvin pihaan jo 1990-luvulla.


Aikamoinen siistiminen on edessä, kun nämä villit lopettavat kukintansa.



Tuoksuvatukka on rajapensas, jossa oli keväällä vain vähän oksia. Se on laajentunut toukokuusta alkaen ja kukkii kuin viileä kesä olisi sen suurin ilo. Villeistä villein pensas.


Veranta on suojainen, kun villiviini on kasvattanut lehtensä. Sisällä huoneessa oli toukokuussa liikaa valoa iltaisin. Nyt ollaan suojassa.



perjantai 16. kesäkuuta 2017

Lila vai violetti


             Ukkolaukka

Kärhö Tage Lundell halailemassa omenapuuta.


Jostain syystä pihaani on kerääntynyt vuosien varrella kukkia, joiden värejä kutsuttiin lapsuudessani sinipunaisiksi,  retliiniksi, kretuliiniksi ja meillä kotona krekliiniksi.

Vähitellen sanastooni ilmaantuivat lila ja violetti. Näiden kahden välistä rajaa on vaikea vetää muulla tavoin, kun tunnustamalla lila violettia vaaleammaksi.

Hain sanojen selityksiä. Violetti tulee ranskan sanasta violette, joka tarkoittaa orvokkia. Lila taas ranskan sanasta lilas, joka tarkoittaa syreeniä. Kretliinin alkujuuri on ranskan sanassa gridelin = pellavan kukan harmaa, ja tämä sinipunaisen sävy onkin harmahtava tai vaaleansininen.

Kuvissani ylempi eli ukkolaukka on mielestäni lila. Alempi eli kärhö Tage Lundell on tummempi ja puhuisin nyt violetista.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kevään ihmeitä, kun piha ei ole kasvanut umpeen



Piha on vielä täynnä lupauksia, kukintaa ja pieniä alkuja. Parin viikon päästä kevään suuret hetket ovat ohi, kun vahvat kasvajat sulkevat näköalat ja painavat pieniä kasveja näkymättömiin.

Alla olevassa kuvassa punapajuangervo, tuoksuvatukka ja oikeassa laidassa syreeni kohottavat pieniä lehtiään melkein läpikuultavina auringon hehkussa. Parin viikon päästä ne muodostavat aidan tonttien rajalla.




Tässä kuvassa kaihonkukka ilahduttaa sinisyydellään, mutta kuunliljat ovat vielä pieniä alkuja vanhan omenapuun alla.


Norjanangervo kukkii ja tuoksuu verannan suojana. Tuntuu haikealta, että sen kukoistus kestää vain muutaman päivän ja sitten on odotettava kokonainen vuosi uutta kukintaa.


Ylemmässä kuvassa kultatyräkki näyttää äkkiä kultaisen pallonsa, niin myrkyllisen. Alemmassa ihmetyttävät keisarinpikarililjat, jotka yllättivät meidät, sillä nämä kasvit eivät ole kukkineet vuosiin.