maanantai 22. syyskuuta 2014

Sauvakävelijän kasvijuttuja: punainen siankärsämö


Lähden lenkille aamulla yhdeksän maissa ja kiertelen paikoissa, joissa näen hienoja tienvarsikasveja. Tänä aamuna yllätyin, kun näin punaisen siankärsämön. Yleensä annan kukkien elää paikoillaan ja kuvaan ne kännykälläni. Nyt minä lankesin poimimaan punaisen hienouden voidakseni tutkia sitä kotona.


Useimmiten tienvarsissa kasvaa valkoisia siankärsämöitä, mutta netin LuontoPortin mukaan punakukkainen siankärsämö ei ole oma lajinsa tai edes alalaji, vaan perinnöllinen muoto, joka poikkeaa tavallisesta siankärsämöstä vain väriltään.

Vuonna 2013 ilmestyi kirja Latinaa puutarhureille. Siellä kerrotaan, että siankärsämö on saanut Achillea-nimensä troijalaisen soturi Akhilleuksen mukaan. Mies on kuuluisa heikkoutensa eli  akilleen kantapään vuoksi. Akhilleus paransi haavoittuneet sotilaansa siankärsämöstä keitetyllä uutteella. Kasvin tieteellisen nimen jälkiosa millefolium tarkoittaa tuhatlehteä ja viittaa liuskottuneisiin lehtiin.

Suomalaisessa kansanperinteessä siankärsämö tunnetaan erilaislla nimillä kuten pellonvanha, akantupakki tai hurstinkukka.  Vanhin kirjoista löytyvä suomenkielinen nimi on Elias Tillandzin vuonna 1683 mainitsema nenäruoho, käännös ruotsinkielisestä nimestä näsgräs.

Hauska nimi on Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa käytetty kuperkeikka. Nimityksen  syy on jäänyt hämärän peittoon. Kirsti ja Marja Aapalan kirjassa Pääskynhattu, päivänkämmen mainitaan, että vuonna 1936 kasville on laskettu 136 nimeä. Nykyiseen nimeen viittaa Daniel Jusleniuksen vuonna 1745 käyttämä nimi siankärsänruoho.

Siankärsämö on muinaistulokas, jota on käytetty esimerkiksi haavojen hoitoon verenvuotoa ehkäisevänä ja paikallista kipua lievittävänä lääkkeenä. Lisäksi sillä on ollut monia muita käyttötarkoituksia esimerkiksi kaljanteossa, tupakan korvikkeena ja väriaineena.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti